Eräänlainen suklaakakun (epäonnistunut) leivontakokeilu
 Jo ennen pääsiäistä minulla teki mieli oikein suklaista kakkua, joten etsin netistä sopivalta kuulostavan reseptin (en enää muista mistä) ja hankin aineet. Kakun valmistaminen vaikutti
ennakkoon varsin yksinkertaiselta, vaikka en olekaan aiemmin käyttänyt sulatettua suklaata sellaisessa reseptissä, jossa suklaamassa tulee itse kakkutaikinaan. Tässä resepti ja minun
testiajon tulosraportti alempana:
Kakku & sen ainekset:
- 200g taloussuklaata (vaihdettu Van Houten leivontasuklaahan)
- 200g margariinia (vaihdettu voihin)
- 4 munaa
- 2dl sokeria
- 4rkl kaakaojauhetta (käytetty Fazer silmäkaakaota)
- 1,5dl vehnäjauhoja
- 1tl leivinjauhetta
- Voitele ja korppujauhota halkaisijaltaan 24 cm:n irtopohjavuoka.
- Sulata suklaa ja margariini yhdessä vesihauteessa.
- Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
- Lisää sulatettu ja jäähdytetty suklaa-rasvaseos.
- Siivilöi kaakaojauhe jauhojen sekaan ja sekoita kuivat aineet keskenään.
- Lisää jauhot kevyesti nostellen taikinan sekaan.
- Levitä taikina tasaisesti vuokaan.
- Paista kakkua 175ºC n. 45 minuuttia.
Kuorrutus & sen ainekset:
- 150g taloussuklaata (vaihdettu Fazer sitruuna-limevalkosuklaahan)
- 1dl kermaa
- 1rkl margariinia (vaihdettu voihin)
- Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä keitä.
- Lisää sekaan suklaa ja margariini.
- Sekoita, kunnes kuorrutus on tasaista.
- Anna jäähtyä hieman ja kuorruta kakku.
Jo aineksia hankkiessa tein muutaman muutoksen alkuperäiseen reseptiin, joka on minun ruuanlaitolle varsin tyypillistä: Alkuperäisessä reseptissä käskettiin käyttää sekä taikinaan että
kuorrutteeseen taloussuklaata, mutta ostin taikinaan Van Houten leivontasuklaata (54%), joka 200g levymuodossa
maksoi kolmisen euroa ja kuorrutteen taloussuklaan korvasin Fazerin sitruuna-limevalkosuklaalla. Jälkimmäinen muutos
osoittautui (ei suklaasta johtuvaksi) virheeksi, mutta siitä lisää myöhemmin. Lisäksi korvasin reseptissä mainitut margariinimäärät ehtalla voilla.
 Päästin vaimon osallistumaan
leivontaan sen verran, että hän voiteli ja korppujauhotti kakkuvuoan, kiitos siitä. Samalla sulatin itse suklaan ja voin vesihauteessa kiiltäväksi ruskeaksi nesteeksi. Sillä aikaa kun
suklaamassa jäähtyi, vispasin konella munat ja sokerin kuohkeaksi. Lopuksi vielä kuivat aineet keskenään sekaisin ja sittenpä kasassa olikin taikinan synnyttävä kolmikko.
Seuraavaksi vuorossa oli jäähtyneen suklaamassan sekoittaminen munasokerivaahtoon. Tämä osoittautui hieman haasteelliseksi, koska ainekset tuntuivat jotenkin hyljeksivän toisiaan. Vasta
kun lisäsin sekaan kuivat ainekset, alkoi tuntua siltä, että kaikki aineet alkoivat sekoittua. Ohjeessa käskettiin "nostella jauhot kevyesti" taikinan sekaan, mutta tämä vaihe saattoi
mennä aavistuksen miehisin ottein.
 Kun taikina oli
tasaisen ruskea, oli aika kaataa se korppujauhotettuun vuokaan. Ihan "sattumalta" taikinaa jäi kiponpohjaan sen verran, että pääsin maistelemaan sitä. Maku oli todella kaakaoinen ja
herätti suklaahimoni. Eipä tässä enää sen kummempaa, taikinamassa uuniin 175 asteeseen ja minä telkun ääreen odottelemaan kolmeksi vartiksi.
Herkullinen suklaakakun tuoksu valtasi huoneiston jo ennen kuin kakku päästettiin uunista ulos. Koska tarkoitus oli laittaa kakun päälle valkosuklaakuorrute, halusin varmistaa, että
kakku on jäähtynyt kunnolla ennen kuorrutteen levittämistä. Siksi päätin antaa kakun hengailla yön yli ja kakkuvieraatkin saapuisivat vasta seuraavana päivänä. Aamulla kerkeäisin vielä
hyvin hoitaa kuorrutuksen.
 Aamu koitti aivan liian varhain ja oli aika valmistaa
kuorrutus. Mittasin kuohukermasta desin kattilaan ja laitoin sen kuumenemaan (ei saa keittää). Kuumeneminen tapahtuikin varsin nopeasti. Olin jo murskannut limevalkosuklaalevyt palasiksi
ja lisäsin ne sekoittaen voilusikallisen kera jo hellalta nostettuun kattilaan sulamaan. Lopputuloksena oli hieman epäilyttävän näköinen vaalea, osittain läpinäkyvänkin oloinen
valkosuklaamassa. Kun massa oli jäähtynyt, oli aika levittää se kakun päälle. Tässä vaiheessa alkoivat vastenkäymiset.
Valkosuklaa oli niin juoksevan löysää (kerman ansiosta varmaan), että sitä ei kakun päälle jäänyt kuin ohut kerros ja loput valuivat korkeareunasien kakkuvuokan pohjalle. En erikoisemmin
viitsinyt paneutua suklaan levittämiseen reunoille vaan päätin tehdä kakusta "luonnonlapsen" näköisen. Pinnalle jäänyt suklaakerros jäi niin ohueksi, että kakun ruskea väri loisti
valkoisen kuorrutteen läpi kuin mustikkamehu isoäidin valkoisessa perintölakanassa ja juuri tätä minä en halunnut.
 Nyt piti kiireesti alkaa pohtimaan millä
vahinko saataisin korjattua tai edes minimoitua. Ensimmäinen idea osoittautui myös lopulliseksi: Sulatan kaapissa olevan vaalean halvan taloussuklaalevyn ja peitän tuon hailakan valkosuklaakerroksen sillä.
Tuumasta toimeen vaan, suklaahaude lämpimäksi ja levyä sulattamaan. Tämä ruotsalaisesta ruokakaupasta ostettu taloussuklaa maistui tosi halvalta, joten tässä vaiheessa mieleen tuli, että
kakku on lopullisesti pilalla maun puolesta. No, mitään muuta ei ollut enää tehtävissä, kakkuvieraat saapuisivat muutaman tunnin kuluttua ja kaupat ovat pääsiäissunnuntain kunniaksi
kiinni. Ei muuta kun levittämään jäähtynyt suklaamassa jääkaapissa jo tovin olleen kakun päälle.
 Oletin tietenkin, että suklaa lähtisi
nytkin valumaan reunoille ja vadinpohjaan lähes kuten valkosuklaaseos, mutta eipäs mennyt se arvaus nappiin. Tämä suklaa ei valunut mihinkään vaan uhkasi jäädä keoksi keskelle kakkua.
Donnerwetter und scheisse! Hädin tuskin kerkesin levittämään leipäveitsellä suklaakerroksen kakun pinnalle ennen kuin se jämähti takaisin levykovuuteensa. Eipä kerennyt paljon
suunnitella suklaan levittämistä tai pinnan kuviointia. Ilmeisestikin nuo valkosuklaaseoksessa olleet kerma ja voi vaikuttivat sen juoksevanapysymiseen. Siinä se kakku nyt oli kaikessa
karmeudessaan. Nyt vaan yritetään hillitä tätä ohimoilla jyskyttävää ja verenpainetta nostattavaa tunnetta...
Mitä tästä kaikesta sitten voisi ottaa opiksi ja yrittää muistaa ensi kerralla? No ainakin seuraavat asiat:
- Kuorrutteeksi tarkoitettua valkosuklaata ei kannata jatkaa kermalla (tai voilla), koska se valuu silloin pois aiotusta sijaintipaikastaan.
- Hanki kaappiin ennen leipomisen aloittamista sellainen määrä aineksia (varsinkin suklaata) että niitä riittää paikkaamaan mahdolliset ongelmat/uusinnat, eikä tarvitse tyytyä
halpoihin korvikkeisiin.
- Juoksevaksi sulatettu mutta kädenlämpöiseksi jäähdytetty maitosuklaa jämähtää jääkaappikylmän kakun päälle muutamassa nanosekunnissa.
- Älä suunnittele leipovasi jo kutsutuille vieraille sellaista, jota et ole aiemmin menestyksekkäästi valmistanut ja jonka onnistumistodennäköisyydestä ei ole takeita...
 Rumahan tuosta kakusta tuli kuin #!@*$?@, sitä on turha kiistää.
Entäpä se maku? No se oli samansuuntainen kuin oma mielipiteeni koko operaation onnistumisesta, eli korkeintaan keskinkertainen. Kakku oli hieman liian kuiva johtuen liian pitkästä
uunissaoloajasta joka taas johtui ylipitkästä vastaanotetusta puhelusta. Kuorrutemaitosuklaa oli kovaa kuin suklaalevyn suklaa, eli leikkaaminen onnistui vain teräväkärkisellä puukolla.
Valkosuklaan sitruuna-lime -yhdistelmä ei antanut mitään lisäarvoa kokonaisuudelle, vaan jäi kaakaon maun alle.
Tämän kakun valmistaminen meni ihan opiskelun merkeissä ja opittavaa tuntuu vielä olevan. Hyvää tässä kaikessa oli se, että nyt ymmärrän seuraavaa kertaa silmälläpitäen monta uutta asiaa
suklaasta ja nimenomaa sen käyttämisesta leivonnassa. To be continued...
Juttu, kuvat ja sementtikiekko: Jarkko
|
