Rock- ja suklaamatka Etelä-Suomeen 6.7. - 10.7.2007
Keväällä 2007 ostin itselleni ja Sussulle liput 07.07.07 Helsingissä pidettävälle Aerosmithin keikalle. Automatkalle lähdettiin Oulusta 6.7. aamulla ja melko tasan 7 tuntia ja
600km myöhemmin olimme Sokos Hotel Presidentin parkkihallissa Helsingin keskustassa. Suureksi iloksemme pääsimme vielä saman illan aikana nauttimaan Tommi Läntisen "johtaman"
Boycott-yhtyeen keikasta hotellin yökerhossa. Loistavaa, kertakaikkisen loistavaa.
Reissun toiseksi teemaksi oli valittu suklaa-aiheiset paikat matkan varrella. Ensikosketus oululaiselle harvinaisempaan suklaaseen tapahtui ostoskeskus Kampissa sijaitsevassa
K-supermarketissa, josta löytyi mielenkiintoinen lajitelma virolaisia Kalev-suklaita ja vieläpä mielestäni kohtuulliseen hintaan (1,20€/100g levy). Kaupan valikoimaan
kuului 6 eri makua, joista suunnatonta itsehillintää osoittaen valitsin itselleni vain 4: riisi-mustikka valkosuklaa, keksi-mansikka valkosuklaa, keksi-luumu maitosuklaa ja
tiramisu-maitosuklaa. Kolmessa viimeksimainitussa mainittiin kääreissä sana "Uudis", joten ilmeisesti eivät kovin vanhoja makuja olleet. Tässäpä kysymys oululaisille kauppiaille:
Miksi Kalevin levyjä ei myydä Oulussa?
Lauantai-päivä ennen illan Aerosmith-keikkaa oli varattu Helsingin keskustan kiertelyyn. Patikkamatkamme ensimmäinen etappi oli citykäytävässä sijaitseva Mr.Nibble,
josta pienehköstä liiketilasta huolimatta löytyi erittäin suuri määrä suklaapatukoita pääasiassa englantilaisilta ja amerikkalaisilta valmistajilta, joita ei Suomessa myydä
missään marketeissa tai ruokakaupoissa. Hamstrasimme patukoita pieneen ostoskoriimme yhteensä parikymmentä eri sorttia ja olo oli koko ajan kuin pikkulapsella karkkikaupassa. No,
karkkikaupassahan me olimmekin. Omistaja Thomas Nibble kertoi, että yrityksen nettisivut tulevat
lähiviikkoina saamaan uuden ilmeen ja lisäksi sivustolle avataan nettikauppa, josta suklaita voi jatkossa tilata postitse.
Lähes naapurissa edellisestä herkkupuodista, aivan WTC Plazan sydämestä, löytyi Behnford's. Behnford's myy amerikkalaisia ja englantilaisia ruokatavaroita, joita
ei myydä missään muualla Suomessa. Laajaan valikoimaan kuului suklaiden lisäksi monenlaisia tuotteita, kuten muita makeisia, keksejä, juomia, levitteitä, kastikkeita yms. Liike
oli erittäin tyylikkäästi sisustettu ja tuotteet olivat hyvin esillä. Suklaiden osalta valikoima meni joidenkin tuotteiden osalta päällekäin Mr.Nibblen kanssa, mutta täältä löytyi
suklaita myös levymuodossa. Tutkiskelimme elokuvista tuttuja tuotemerkkejä silmät loistaen ja täydensimme ostoskoriamme amerikkalaisilla suklaatuotteilla. Behnford'sin nettikauppa on
jo helmikuusta lähtien löytynyt osoitteesta www.behnfords.fi ja sieltä herkkuja voi tilata postin välityksellä myös Helsingin
ulkopuolelle.
Tässä vaiheessa suklaata oli jo kertynyt kassiin sen verran, että katsoimme parhaaksi poiketa hotellilla ja jättää hankitut suklaat suojaan auringonpaisteelta. Jännä juttu, että
aurinko ei koko reissulla tainnutkaan paistaa muulloin kuin tuolla hetkellä, kun oli kassillinen suklaata käsissä. Pienen pysähtymisen jälkeen oli taas mentävä. Suuntana oli
Helsingin keskustan Stockmann ja sen makeisosasto. Vaikka valikoima oli laaja, se ei kuitenkaan merkittävästi poikennut Oulun Stockmannin valikoimasta, joten jäi
hieman pettynyt olo. Muutamat saksalaiset irtokonvehdit ostimme ja söimmekin heti ovien ulkopuolella sateensuojassa. Matka jatkui kauppatorin suuntaan ja matkan varrelle sattui
Café Neuhaus, jossa olen itse vieraillut aiemminkin. Pienessä kahvilassa Unioninkadulla on laaja valikoima belgialaisen Neuhausin suklaakonvehteja ja valikoima saman
valmistajan levyjä ja patukoita. Ostimme rasiallisen konvehteja, jotka sitten hotellihuoneeseen palattuamme nautimme valmistautuessamme Aerosmithin keikalle.
 Aerosmithin keikasta ei tässä sen kummempaa raporttia kuin että loistava oli, kuten myös vuonna 1995, jolloin bändi ensimmäistä kertaa konsertoi Suomessa ja olin itse
tuolloinkin paikalla. Sen kuitenkin sanon, että en enää koskaan osta lippuja Hartwall-areenan yläkatsomoon. Aivan liian kaukana stagelta ja liian jyrkkä katsomo.
Sunnuntaina sitten vietettiin lepopäivää, eikä vierailtu yhdessäkään kaupassa. Sukuloitiin ja olla möllöteltiin vaan. Pitihän lomareissulla saada vähän levähtääkin.
 Maanantaina
uljaan vuokrapeltiratsun nokka suunnattiin kohta Iittalaa, jonne Helsingistä helpoiten pääsi Helsinki-Tampere moottoritietä pitkin. Parikymmentä kilometriä Hämeenlinnan
jälkeen iso kyltti moottoritien varressa (joskin oli hieman pusikon peitossa) viittoili seuraavaa vierailukohdetta kohti: Kultasuklaa. Iittalan lasikeskuksen
kylttejä seuraten löysimme Kultasuklaan "tehtaan" ja suklaamyymälän lasimyymälän takaa. Tuolla hetkellä luulin saapuneeni suklaataivaaseen. Suklaalevyjä, -konvehteja, -figuriinejä
yms löytyi myymälästä joka lähtöön. Myymälän puolelta pystyi suuren lasiseinän läpi kuka tahansa seuraamaan suklaan valmistusta ja sitä tuli jonkin aikaa seurattuakin.
 Kesken ostosten ja valmistuksen seuraamisen Kultasuklaan myyntipäällikkö Ari Heiska bongasi meidät myymälästä ja tuli juttelemaan. Hän tarjosi meille
tilaisuutta tutustua tuotantoon ja toimintaan tarkemmin, joten puimme aina niin tyylikkäät hygieniavaatteet päälle ja lähdimme kierrokselle.
Tällaista toimintaa ei juuri muualla
pääse näkemään ja vielä harvemmin näin läheltä. Pääsimme seuraamaan suklaan valmistusta ja pakkausta todella läheltä ja kiertueoppaamme esitteli yrityksen toimintaa erittäin
kiitolliselle ja kiinnostuneelle kuuntelijakaksikolle. Huomasimme, että Kultasuklaalla suklaan valmistus on todellakin käsityötä paketointia myöten. Suuri kiitos Ari Heiskalle
kiertueesta, se jäi mieliin pitkäksi aikaa.
 Iittalasta
matkamme jatkui Tampereen keskustaan. Todellista käsityötä on suklaakonvehtien valmistus myös Rudy Verschorenin
Suklaateriessä. Suklaaterien tilat olivat aiemmin ainoastaan Tampereen Pyynikissä, mutta 1.7.2007 alkaen Rudy valmistaa ja myy suklaakonvehteja myös Tampereen
kauppahallissa kaupungin keskustassa. Rudy osoittautui varsin puheliaaksi keskieurooppalaiseksi, joka todellakin pitää työstään. Harvoin kuulee kenenkään sanovan "Minä en tarvitse
miljoona euroa, kunhan konvehtien tekeminen on hauskaa". Suklaaterien suklaissa ei muuten käytetä esansseja lainkaan, vaan kaikki mikä maistuu on sitä, miltä se
maistuukin.
 Rudyn
kanssa rupatellessa aika riensi ja oli hauska kuunnella miestä, joka puhui suklaasta noin intohimoisesti. Vierailuhetkellä kauppahallin kojussa valmistui
kahvitryffeli-konvehteja, vaikka Rudyn välillä pitikin käydä myymässä suklaanhimoisille ohikulkijoille konvehteja, joita löytyi vitriinistä ainakin 25 eri makua. Rudy mainitsi myös
sellaisen mielenkiintoisen seikan, että jos joku sattuu haluamaan jonkin eksoottisemman suklaalevyn, niin hänelle voi käydä jättämässä tilauksen ja levyn voi noutaa 1-2 tuntia
myöhemmin. Suklaan sekaan sekoitettavien lisukkeiden kirjo hyllyillä oli kattavan näköinen.
Reissumme suklaaosuus oli käytännössä ohi, kun jätimme jäähyväiset Tampereen keskustalle ja suuntasimme Pirkkalaan kaverin luo vierailemaan ja yöpymään. Seuraavana aamuna auton keula
kohdistettiin Jyväskylän suuntaan ja sitä kautta Ouluun, jonne saavuimme tiistai-iltana. Jyväskylästä kymmenisen kilometriä sivuun Vaajakoskella olisi ollut vielä Pandan
tehtaanmyymälä, josta olisi voinut myös tehdä löytöjä, mutta koti-ikävä oli jo muhinut mielissä niin hyvin, että päätimme jättää sen toiselle reissulle.
 Nyt
reissu on ohi ja suklaamatkan saldona kaapissa odottaa noin 40 erilaista suklaatuotetta. Todennäköisesti jokaisesta tuotteesta tulee myös makuarviot suklaalevyraatiin jossakin
vaiheessa. Reissu oli kaikin puolin onnistunut ja mukava, ei lainkaan hullumpi tapa viettää 4 yötä pois kotinurkista.
Juttu ja kuvat: Jarkko
|
