Fazer

SUKLAAN NELJÄ PÄIVÄÄ 19.-22.11.2009

Kaikki alkoi siitä kun synnyin 19. marraskuuta 1971. Kun tuosta päivästä mennään pikakelauksella eteenpäin tasan 38 vuotta, ollaan päivässä, jolloin alkoi ajanjakso nimeltä Suklaan neljä päivää.

Torstaipäivä alkoi valitettavan varhain aamulla kellon soidessa jo puoli kuuden aikoihin. Syy varhaiseen herätykseen oli se, että olin varannut itselleni aamulennon Helsinkiin, jossa tulevana viikonloppuna järjestettäisiin toista kertaa suklaafestivaalit. Vaimo oli tsuguttanut Helsinkiin jo pari päivää aiemmin toisen miehen perässä, nimittäin jonkun Toby Keithin.

Helsinki-Vantaan lentokentältä taksiin kipusi suklaannälkäinen puolityhjällä matkalaukulla varustautunut mies, jonka reissun ensimmäinen etappi tulisi olemaan Vantaan Flamingossa sijaitseva Chocomondo. Sähköistä postia oli yrittäjän kanssa lähetelty aiemminkin, mutta oli mukava tavata kasvotustenkin ja saada samalla perusteellinen kiertue myymälässä suklaiden ja muiden makeisten keskellä. Kesken kiertueen myymälään saapui henkilöitä, joihin tulisin törmäämään viikonlopun aikana useamminkin, mutta siitä lisää myöhemmin reportaasissa. Chocomondon jälkeen oli aika hankkiutua eroon matkalaukuista (joihin oli jo kerennyt kertyä suklaata useassa muodossa) ja suunnistaa kohti Helsingin keskustaa - ja lisää suklaata.

Ennen Helsingin keskustan suklaahoukutuksia piti poiketa vaimoa ja tämän siskoa moikkaamassa. Vaimo oli selvästi vielä toipumisvaiheessa edellispäiväisestä tapaamisesta Topi Keijon kanssa. Kevyen mikrolounaan jälkeen suunnistimme porukalla bussilla Helsingin keskustaan, jossa tiemme lyhyen ratikkamatkan jälkeen kuitenkin erkanivat. Minua kun ei ne hajuvesi- ja sukkahousuliikkeet niin kiinnosta.

Keskustan ensimmäinen etappini oli Kämp Galleriassa sijaitseva, vasta 1.10.2009 avattu Valrhona Chocolate Shop. Nimensä mukaisesti myymälästä löytyi maineikkaan ranskalaisen suklaavalmistajan tuotteita eri muodoissa. Enpä kerennyt tyylikkään myymälän hyllyjä pitkään itsekseni ihailla, kun erittäin ystävällinen ja asiansa osaava neito ilmaantui esittelemään ja maistattamaan minulle Valrhonan tuotevalikoimaa. Maistiaisten jälkeen kävimme läpi loputkin hyllyjen tuotteet päätyen lopulta irtokonvehtivitriinille. Koska tiesin että edessä olisi vielä runsaasti ostettavaa ja maileja taitettavana, tyydyin ostoksissani puoleenkymmeneen suklaalevyyn ja pieneen, tarkoin valikoiduilla konvehdeilla täytettyyn suklaarasiaan, jonka ehkä joudun jakamaan vaimoni kanssa (jos huonosti käy).

Seuraavana etappina oli kompakti, mutta herkullisen näköinen KC Suklaan myymälä, niinikään Kämp Galleriassa. KC Suklaa myy belgialaisen Kim's Chocolaten suklaatuotteita, joihon kuuluvat brändit KC Chocolatier ja Cachet. Myymälässä oli täysi tohina päällä kassan takana työskennelleen neidon valmistellessa juttuja lähestyville suklaafestivaaleille, mutta aikaa liikeni erittäin hyvin myös allekirjoittaneen kysymyksille ja ostoksille, jopa hymyn kera. Sain neidolta kuvausluvan sillä ehdolla, että "kuvasta tulee hyvä", joten uskallan nyt kuvan nähtyäni liittää sen mukaan tähän matkakertomukseen. Itse yrittäjä ei ollut vierailuhetkellä paikalla, mutta siihen oli erittäin hyvä selitys. Nimittäin, juuri KC Suklaan yrittäjä ja Kim's Chocolaten vientipäällikkö olivat nuo aiemmin mainitsemani henkilöt, joihin törmäsin matkani alkumetreillä Chocomondossa. Törmäämiset eivät suinkaan loppuneet tähän.

Kaunis, itse valikoiduilla KC-konvehdeilla täytetty suklaarasia laukussa poistuin (käsittääkseni) itäänpäin muutaman korttelin verran. Sieltä, tarkemmin sanottuna Unioninkadulta, löytyi minullekin entuudestaan tuttu Café Neuhaus, jonka tuotevalikoimiin kuuluu pääosin belgialaisen Neuhausin suklaat eri muodoissa, mutta myös pieniä määriä muita merkkejä (esim. Amedei ja Venchi) oli tarjolla. Suklaa-aiheisen keskustelun, konvehtien maistelun ja ostosten teon jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa, siitä huolimatta että laukku alkoi jo painaa.

Koska oli syntymäpäiväni, olin jo ennakkoon päättänyt juhlistaa itseäni tutustumalla Kakkugallerian tuotteisiin. Lähin liike löytyi Erottajalta, jossa kokoonnuimmekin omilla asioilla kierrelleiden vaimoni ja kälyni kanssa kakkupalaostoksille. Kakkupaloja valitiin asenteella "eipähän lopu kesken", sillä olihan niitä jakamaan tulossa myös toinen lankomiehistäni.

Vaikka jalkani jo tässä vaiheessa kramppailivat ja huusivat armoa, oli synttärikiertueellani vielä yksi kohde: Suklaagalleria Kampissa, Urho Kekkosen kadulla. Suklaagalleria poikkeaa muista päivän etapeista ainakin siinä, että se ei ole sitoutunut ainoastaan yhteen valmistajaan, vaan valikoimaan kuului esittelyn mukaan suklaatuotteita useammalta, lähinnä pienemmältä valmistajalta. Lisäksi Suklaagalleria on avaamassa nettikauppaa lähiaikoina, joten seuratkaa lukijat sitä. Rupattelun ja ostosten jälkeen oli aika suunnistaa bussipysäkille ja kohti majapaikkaa...

...mutta kuinkas kävikään. Kerkesin juuri ja juuri Suklaagallerian ovesta ulos kun vastaan astelivat jälleen KC Suklaan yrittäjä ja Kim's Chocolaten belgialainen vientipäällikkö, joilla ilmeisesti oli samankaltaisia suunnitelmia päivälle kuin minulla. "Onneksi" emme kuitenkaan enää kolmatta kertaa törmänneet saman päivän aikana, sillä on kuulemma olemassa belgialainen tapa, jonka mukaan kolmesti samana päivänä tavanneiden on käytävä yhdessä drinkeillä. Siinä minulla olisi ollut vaimolle selittämistä, kun olisin vienyt belgialaisen vaaleaverikön drink(e)ille syntymäpäivänäni...

Perjantain iltapäiväohjelmassa oli viimevuotiseen tapaan vierailu Fazerin suklaatehtaalla Vantaalla. Nyt myös viime vuonna mukaan pääsemättömillä jäsenillä ja heidän puolisoillaan oli tilaisuus päästä tutustumaan suklaatehtaan toimintaan. Vierailu alkoi tutuilla valmisteluilla: Korujen riisuminen ja aina yhtä tyylikkäiden valkoisten takkien ja myssyjen, sekä sinisten kenkäsuojien pukeminen. Tehdaskierroksen aikana näimme useita eri suklaiden valmistuksessa käytettäviä koneita ja menetelmiä, myös sellaista mitä emme viime vuonna päässeet näkemään. Kiertueen jälkeen kokoonnuimme tyylikkään oloiseen luokkahuoneeseen, jossa pääsimme tasapainottamaan kiertueella nautittujen suklaiden makeutta suolapalalla ja virvoittavalla juomalla.

Suolapalasta nauttiessa Fazerin suklaa-asiantuntija Reetta Monto esitelmöi samalla Fazerin ja suklaan historiasta sekä suklaavalmistusprosessista. Opettavien esitysten jälkeen pääsimme jälleen makean kimppuun, kun vuorossa oli Fazerin suklaalaatujen maistelu. Erityisen mielenkiintoista oli suklainen jauhe, josta olisi myöhemmässä vaiheessa ollut tulossa Fazerin sinistä, mutta johon ei vielä oltu lisätty kaakaovoita. Maku oli tuttu, mutta kuitenkin erilainen. Vierailun päätteeksi oli vielä aikaa myymäläkäynnille Fazerin omaan makeismyymälään. Kuin pisteenä iin päälle saimme poistuessa vielä yllätyspussit, jotka sisälsivät monenlaista mukavaa Fazer-konsernin tuotevalikoimasta. Saatiinpa matkaevääksi myös tulevaa uutuustuotetta, joka tulee myyntiin vasta tammikuussa 2010. Seuraa Suklaalevyraatia...

Nelituntisen Fazer-vierailun jälkeen tekikin jo kutaa päästä rötkähtämään hetkeksi sängynpohjalle ja virkistäytymään ennen illan yhteisruokailua, joka samalla oli pääkaupunkiseudun ryhmän pikkujouluateria. Valitettavasti osaanotto jäi paikkakuntalaisten osalta hieman vaisuksi, sillä seitsemästä osallistujasta enemmistö oli yllättäen Oulusta. Tästä huolimatta nautimme ruuasta ja ennenkaikkea seurasta rupatellen ja höpötellen. Tällaisia tilaisuuksia, joissa pääsee tapaamaan muiden paikkakuntien jäseniä, pitäisi ehdottomasti saada järjestettyä useammin!

Lauantaina klo 9:00 avautuivat suklaafestivaalien ovet. Minä olin paikalla 9:30, mutta yksin, koska vaimo oli estynyt osallistumasta. Viimevuotisesta ydinkeskustan Lasipalatsista tapahtumapaikka oli nyt vaihtunut Wanhaan Satamaan Katajanokalla. Tila oli suurempi ja valoisampi, väenpaljous ei ainakaan minun kolmetuntisen lauantaivierailun aikana ollut ongelma. Koska opin viimevuotisesta ainakin sen, että katseleminen/jutustelu (1), kuvaaminen (2) ja ostosten tekeminen (3) ei onnistu yhdellä kertaa, kiersin "festivaalihallin" kolme kertaa. Suklaata oli esillä monissa muodoissa aina shakkipelistä kalkkunaruokaan suklaakastikkeella.

1. kierros oli yleistä katselua ja näytteilleasettajien kanssa rupattelua suklaasta, näytteilleasettajan tuotteista, yhdistyksestämme ja... no suklaasta. Jotkut näytteilleasettajista olivat tuttuja viime vuoden festareilta ja loput toivon mukaan ovat tuttuja tulevillakin suklaafestareilla, kyllä minä yritin tyrkyttää naamaani ja yhdistystämme ständeillä. 2. kierros oli pyhitetty valokuvaamiselle. Kuvia taisikin festareilta tulla satakunta, joista voit katsastaa mielestäni onnistuneimmat sivun alaosasta. 3. kierros (jolloin jalat olivat jo lähes makaroonia) oli sitten omistettu kaupantekoon, eli suklaan ostamiseen. Koska tarjontaa oli niin runsaasti, en tietenkään voinut ostaa joka ständiltä ihan kaikkea mitä tarjolla oli. Kylläpä noita suklaita kuitenkin tuli hankittua sellainen määrä, että heik(k)o(vatsaise)mpaa jo huimaisi.

Tätä kirjoittaessa suurin osa ostetuista suklaista ovat turvassa yhdistyksen viinikaapissa odottelemassa sopivaa mutusteluajankohtaa. Yhden irtokonvehteja sisältäneen rasian tosin tässä kirjoituksen ohessa sain jo tyhjennettyä ihan ilman että olisin arvioinut tuotteita Suklaalevyraatiin. Suurin osa suklaista tuli ostettua ihan itselleni, mutta toki mukaan tarttui suklaita myös yhdistyksen tuleviin maisteluihin.

Viimevuotiseen tapaan järjestimme myös jäsenille maistelutilaisuuden, tällä kertaa Millan kotona. Mukana oli kahdeksan jäsentä, jotka maistelivat yhteensä kahdeksaa tuotetta, joista osa oli ostettu yllä mainituista paikoista. Varsinaiset maistelun tulokset voit lukea seuraavasta uutiskirjeestämme, jos olet sen itsellesi ilmaiseksi tilannut.

Sunnuntai oli reissun viimeinen päivä. Päivä käynnistyi hotelliaamiaisella ja huoneen luovutuksella Kampissa. Koska vaimokin oli nyt kunnossa, päätimme poiketa suklaafestivaaleilla myös yhdessä. Minullehan kaikki esillä ollut oli jo tuttua, joten kiertelimme Wanhaa Satamaa tunnin verran tehden vielä pieniä täydentäviä ostoksia. Tähän sitten loppuikin reissun suklainen osuus. Sunnuntai-iltapäivänä suoritettiin vielä vähän sukulointia ennen kuin lentokenttäbussi vei meidät kentälle odottamaan kotimatkaa. Matkalaukkuni paino oli oudosti lisääntynyt 12 kilolla menomatkaan verrattuna, mutta ei kai tuo kaikki voinut olla suklaata, eihän?

Kotona Oulussa sunnuntaina 22.11. klo 20:35 ajatukset alkoivat jo siirtyä ensi vuoteen. Missä festarit ovat, vai ovatko missään? Missä käymme suklaavierailulla vai käymmekö missään? Eiköhän näihinkin kysymyksiin löydy vastaukset ennen ensi syksyä.

Torstain kierros

Fazer

Suklaafestivaalit

Maistelut

ENG SWE GER FRA ESP NED

VALMISTAJAT SUKLAALEVYRAADISSA



ETSI SIVUSTOLTA


UUTISKIRJETILAUS / Hallinnoi

Mobiili Facebook
Laatusuklaalta maukkaimmat suklaat pukinkonttiin
Klaani