Pirkka.fi -sivustolta löytynyt Kuningattaren suklaakakku oli kuvassa niin herkullisen näköinen, että oli pakko
yrittää tekemistä itsekin. Lisäksi noin kuuninkaallisesti nimetty suklaakakku ei voi olla kovin paha, eihän? En suinkaan ole ihan
ensimmäistä kertaa leipomispuuhissa, mutta tässä kakussa on kuitenkin vaiheita, joita en aiemmin ole tehnyt, joten katsotaan miten
homma menee ja tuleeko tästä muuta kuin sanomista.
En ole koskaan aiemmin levittänyt leivinpaperia kakkuvuoan pohjalle, vaan olen hoitanut tarttumattomuuden rasvalla ja korppujauholla,
mutta koska resepti sitä vaati, niin tehdään nyt niinkuin käsketään. Vuoan reunat voidellaan ja korppujauhotetaan normaaliin tapaan.
Lienee makuasia miten tuon pohjan hoitaa.
Munat ja sokeri kippoon ja vispiläkone laulamaan. Kylläpäs onkin äänekäs kone. Mikä lie halpiskone. Vaahdottamisessa menee hetki,
mutta ei yhtä kauan kuin jos käsipelillä vispaisi. Kohta olemmekin tilanteessa jossa saan vaahdon pintaan jäämään sen vaadittavan
kasin (*), joten vaahto on valmis. (* kotileipureiden juttuja...)
Ei muuta kun kuivat aineet keskenään sekasin. Voi on sulatettu aiemmin ja on nyt jo jähtynyt. Voisula kipataan munasokerivaahdon sekaan
ja jauhot pitäisi siivilöiidä sekaan. Tähän vedän orjallisuuden rajan. Minä en mitään siivilöityjä jauhoja tarvi. Jos kakku tuon takia
menee pilalle niin menkööt. Jauhot sekaan ja kevyttä sekoitusta ettei kaikki ilmat karkaa vaahdosta.
Uuni on jo 200 asteinen joten taikina sinne vaan paistumaan. Tässä vaiheessa digikamerastakin loppui sopivasti akut, joten nekin piti
laittaa lataukseen, jos mielii lisäkuvia leivontahetkestä. Lainaan tilapäisesti hiirestä pattereita, mutta nekin tyhjenevät varsin
pian, joten nyt on tiedossa tämän koneen käyttämistä pelkän näppiksen kautta kun huushollissa ei pattereita tunnu olevan. Meneehän
tämä näinkin...
Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin alunperin 1-2cm paksu kakkupohjataikina onkin tilapäisesti noussut jo koko vuoan korkuiseksi.
Ilmoitetun paistoajan jälkeen (20min) kakku vaikuttaa tikulla kokeiltuna varsin nestemäiseltä vielä. Päätän jatkaa paistoaikaa
viidellä minuutilla.
Nyt kakkupohja pois uunista. Se on vieläkin ihmeen nestemäinen sisältä ja aika omituisen näköinen pinnaltakin, mutta eipä pinnan
ulkonäöllä suurta merkitystä ole, koska tiedän reseptin läpilukeneena, että se peitetään vielä suklaalla. Suklaa tasoittaa rypyt,
niin kakun pinnassa kuin kokkaajan mielessä. Kakkupohja pitäisi lisäksi jähdyttää, joten viskaan sen pihalle. Tai no en varsinaisesti
viskaa, vaan nostan sen pihalle, onhan siellä sopivasti muutama pakkasastekin.
Tässä vaiheessa kyllä epäilyttää tuo pohjan koostumus suuresti...
Seuraavaksi pitäisi kuumentaa kerma kiehumispisteeseen. Eikö se ole sama asia kuin keittäminen tai ainakin kiehauttaminen? Kuka
tuollaisenkin termin on keksinyt. Joku kemisti varmaankin. Kemistit pois keittiöstä!
Epäröin hieman kerman kuumentamista, mutta koska niin käsketään tehdä... pitäisi samalla paloitella kokonaisen levy maitosuklaata
(tällä kertaa Fazerin Sinistä) kuumaan kermaan ja sulaattaa se. Kuulostaa helpolta näin etukäteen ajateltuna...
...eikä se todellakaan ollut kummoisempi prosessi. Kattila (tässä tapauksessa paistinpannu, koska ei ollut pinnoitettua kattilaa)
pois levyltä juuri ennen kun kerma alkoi kiehumaan ja sitten paloiteltu suklaalevy sekaan. Pari palasta on kokin oikeudella tietenkin
napsastu suupalaksi ensin. Aluksi näytti siltä että suklaat eivät sulakaan, mutta heti kun vispilällä niihin koski niin huomasi, että
ne olivatkin jo aivan sulaneita. Joku pintajännitys ilmeisesti piti niitä kasassa. Parilla vispiläheilautuksella sörsseli muuttui
kauniinruskeaksi kermamaitosuklaakastikkeeksi. Koska kokin velvollisuus on aina maistaa kaikkea mitä tekee, niin voin kertoa että tuo
kastike oli t-a-i-v-a-a-l-l-i-s-e-n hyvää tuollaisenaankin. Voisin kuvitella dippaavani tuohon esimerkiksi hedelmänpalasia
yms...
No seuraavaksi piti sitten valuttaa kastike kakkupohjan päällee sentin kerrokseksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Miten täysin
nestemäisen suklaan saa pysymään sentin kerroksena kakkupohjan päällä? No, valuttelin suklaata parhaani mukaan. Luonnollisesti sitä
kertyi paksuin kerros keskiosaan, joka on matalammalla kuin reunat. Ihan hyvältähän tuo näyttää. Anna jäähtyä hetki, sanoo resepti.
Hetki... 5min? 30min? Ainakaan 5min viisiasteisessa pakkasessa ei tehnyt sille vielä mitään.
Sitten pitäisi levittää marjat kakun päälle keoksi. Tässäkin kohti joudun vähän improvisoimaan. Jos minulla olisi käytettävissä
tuoreita marjoja (mustikoita ja vadelmia), keon tekeminen ei olisi näin haasteellista. Nyt kun käytössä on kuitenkin sulaneita
pakastemarjoja, niissä on niin paljon nestettä valuttamisesta huolimatta, että niistä ei kekoa tule muuten kuin laastiin sekoitettuna.
Siispä ripottelen marjoja sopivasti mieleni mukaan kakun päälle.
"Kuumenna mehu, lisää hyytelösokeri ja jäähdytä taas hetki". No tässä kävi niin että 5min viisiasteisessa pakkasessa hyytelöittikin
koko mehun, joten jäi levittämättä ohut kerros marjojen päälle. Ei haittaa, tämä on sitä improvisointia.
Nyt kaikki olisi valmista. Vielä pitää tunti jähdyttää kakkua. Taidankin nostaa sen ulkopakkasesta jääkaappiin, jotta se ei ainakaan
pääse jäätymään. Tunnin päästä pääsen maistelemaan.
Reseptissä
käskettiin varata marjoja puoli litraa. Minun tekotavalla niitä kului alle 2dl, joten jokainen tekee makunsa mukaan.
Ylijäämämarjojen lisäksi tiskipöydälle jäi melkoinen kasa likaisia astioita. En ole koskaan ymmärtänyt astioiden säästämistä
kokkaamisessa; sitä vartenhan ne ovat olemassa ja tiskikone ne kuitenkin meillä pesee! Astioita näyttäisikin tulevan reilu
koneellinen. Onpahan kasa pois vaimon silmistä kun tämä palaa töistä kotiin. Muuten voisi tulla sanomista...
Tuomio:
Ulkonäöllisesti suklaa on kivasti jähmettynyt sieltä, missä sitä oli ohuemmalti. Se ei kuitenkaan ole liian kovaa veitsellä
leikattavaksi. Ensipuraisu. Nam. Vadelma ja suklaa toimivat todella hyvin yhteen. Mustikka ei toimi yhtä hyvin. Suklaa on jähmettynyt
kunnolla sieltä, missä sitä oli vain muutaman millin paksuisesti. Kakun keskiosassa, joka tässä tapauksessa jäi kuppimaiseksi, suklaa
on vielä osittain juoksevaa, mutta se tekee kakusta mielenkiintoisen. Mustikat todellakin jättäisin tästä pois, jolloin kakun nimikin pitäisi
muuttaa joksikin muuksi.
Kakkupohja on epäilyistäni huolimatta todella hyvä. Se on mehukas ja hyvän suomenkielisen sanan puutteessa "sticky". Kakun ulkoreunakaan ei ole
lainkaan kuiva, vaan erittäin onnistunut. Namia. Todella hyvä kakku, jolla tekee varmasti vaikutuksen vaativimpiinkin vieraisiin.
Meille ei tosin ole vieraita tulossa, joten otanpa toisenkin palasen...
En ole koskaan aiemmin levittänyt leivinpaperia kakkuvuoan pohjalle, vaan olen hoitanut tarttumattomuuden rasvalla ja korppujauholla,
mutta koska resepti sitä vaati, niin tehdään nyt niinkuin käsketään. Vuoan reunat voidellaan ja korppujauhotetaan normaaliin tapaan.
Lienee makuasia miten tuon pohjan hoitaa.
Ei muuta kun kuivat aineet keskenään sekasin. Voi on sulatettu aiemmin ja on nyt jo jähtynyt. Voisula kipataan munasokerivaahdon sekaan
ja jauhot pitäisi siivilöiidä sekaan. Tähän vedän orjallisuuden rajan. Minä en mitään siivilöityjä jauhoja tarvi. Jos kakku tuon takia
menee pilalle niin menkööt. Jauhot sekaan ja kevyttä sekoitusta ettei kaikki ilmat karkaa vaahdosta. 
Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin alunperin 1-2cm paksu kakkupohjataikina onkin tilapäisesti noussut jo koko vuoan korkuiseksi.
Ilmoitetun paistoajan jälkeen (20min) kakku vaikuttaa tikulla kokeiltuna varsin nestemäiseltä vielä. Päätän jatkaa paistoaikaa
viidellä minuutilla. 
Seuraavaksi pitäisi kuumentaa kerma kiehumispisteeseen. Eikö se ole sama asia kuin keittäminen tai ainakin kiehauttaminen? Kuka
tuollaisenkin termin on keksinyt. Joku kemisti varmaankin. Kemistit pois keittiöstä! 
No seuraavaksi piti sitten valuttaa kastike kakkupohjan päällee sentin kerrokseksi. Helpommin sanottu kuin tehty. Miten täysin
nestemäisen suklaan saa pysymään sentin kerroksena kakkupohjan päällä? No, valuttelin suklaata parhaani mukaan. Luonnollisesti sitä
kertyi paksuin kerros keskiosaan, joka on matalammalla kuin reunat. Ihan hyvältähän tuo näyttää. Anna jäähtyä hetki, sanoo resepti.
Hetki... 5min? 30min? Ainakaan 5min viisiasteisessa pakkasessa ei tehnyt sille vielä mitään. 
Reseptissä
käskettiin varata marjoja puoli litraa. Minun tekotavalla niitä kului alle 2dl, joten jokainen tekee makunsa mukaan.
Ylijäämämarjojen lisäksi tiskipöydälle jäi melkoinen kasa likaisia astioita. En ole koskaan ymmärtänyt astioiden säästämistä
kokkaamisessa; sitä vartenhan ne ovat olemassa ja tiskikone ne kuitenkin meillä pesee! Astioita näyttäisikin tulevan reilu
koneellinen. Onpahan kasa pois vaimon silmistä kun tämä palaa töistä kotiin. Muuten voisi tulla sanomista... 
Kakkupohja on epäilyistäni huolimatta todella hyvä. Se on mehukas ja hyvän suomenkielisen sanan puutteessa "sticky". Kakun ulkoreunakaan ei ole
lainkaan kuiva, vaan erittäin onnistunut. Namia. Todella hyvä kakku, jolla tekee varmasti vaikutuksen vaativimpiinkin vieraisiin.
Meille ei tosin ole vieraita tulossa, joten otanpa toisenkin palasen...
